Luontopäiväkirja

T ämän kesän sää on kaiken kaikkiaan ollut hyvin erilainen. Elokuun sateiden myötä sienoä on tullut enemmän kuin monina vuosina. Ainakin tuttujen mukaan kaikkia mahdollisia sieniä on ollut metsissä tosi paljon. Me hankimme tämän vuoden sienet suoraan Järvenpään torilta, sillä hirvikärpästen määrä metsissä on myös ollut ennätyssuuri. Mutta talomme etupihalle ilmestyi yhtenä päivänä nippu valkoisia sieniä, jotka ensin olivat hyvin pieniä ja miltei kirkkaan valkoisia ja matalakasvuisia. Muutaman päivän kuluttua sienet olivat kasvaneet aivan silmissä ja kohta ne olivat ison ruokalautasen kokoisia. Ihmettelimme, että mitä nuo ovat, sillä koskaan aiemmin emme olleet niitä nähneet. No selvishän se, ne olivat Jättimalikka nimisiä sieniä. Noin viikon jälkeen sienet alkoivat tulla ruskeiksi ja oikeastaan mädäntyivät paikalleen. Jättimalikka on aluksi navallinen ja vanhemmiten laakean suppilomainen tai säämiskänvärinen malikkalaji. Heltat ovat erittäin tiheät ja valkoiset tai kermanväriset. Jalk...

Tämä kesä on monella tapaa ollut hyvin merkillinen. Kevät edistyi kovin hoitaasti, toukokuussa oli lyhyt lämmin kausi, jonka jälkeen tuli taas kylmää. Eikä satanut pisaraakaan moneen viikkoon. Kesäkuun puolivälistä lähtien oli noin 4-5 viikon hellekausi, kunnes sitten sateet alkoivat. Eli sää vaihteli suuntaan jos toiseenkin. Ääri-ilmiöt ovat lisääntyneet niin meillä kuin maailmallakin. Eteläisessä Euroopassa on ollut vakltavia helteitä ja metsäpaloja. Toisaalta taas Espanjassa, Italiassa ja Kreikassa on ollut valtavia kaatosateita, jolloin yhden päivän aikana on satanut yhtäpaljon kuin Suomessa koko vuoden aikana. Jos joku nyt sanoo, ettei tämä johdu ilmaston muutoksesta, niin ihmettelen. Kuluneena viikonloppuna oli valtava maanjäristys Marokossa ja tuloksena on tuhansia kuolleita. Vastaava järistys oli Turkissa ja Syyriassa viime keväänä. Tiksitin kylä Marokossa tuhoutui täysin Ilmaston muuto näkyy joka puolella. Lintujen määrä on luonnossa vähentynyt merkittävästi, jotkin lajit ovat...

T änään oli tämän viikon ensimmäinen pakkaspäivä, aamulla mittari näytti -10 astetta ja päivän mittaan lämpötila laski noin 5 pakkasasteeseen. Oli aivan tuuletonta ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Sää oli oikein mukava pienelle kävelylle Lahelanrinteen ympäristössä. Lintuja ei vieläkään paljoa näy. Takapihan ruokintapaikalla talitintit ja sinitiaset käyvät aamupalalla ja lähtevät sitten muualle. Kävelyllä kuuli jo hiukan lintujen ääniä, varsinkin tiaisia. Käpytikka nakutteli parissakin eri paikassa, mutta huomio kiintyi pieneen lintuun, joka kiipesi kovaa kyytiä männyn runkoa pitkin. Se oli nin hiiren kokoinen ja aivan puunrungon värinen. Eipä sitä muuten olisi huomannutkaan ellei liike olisi kiinnittänyt huomiota. se oli puukiipijä . Puukiipijä on osittaismuuttolintu, joka palaa Suomeen yleensä maalis-huhtikuussa, mutta osa myös talvehtii ja niitä tapaa usein tammikuussa. Se on varsin yleinen lintu, mutta kuitenkin rauhoitettu. Variksia ja harakoita tietenkin näkyi ma...

Vuoden 2023 alku on ollut sään suhteen hyvin merkillinen ja vaihteleva. Aivan aluksi ensimmäisellä viikolla satoi pariin otteeseen lisää lunta ja pakkanen vaihteli muutamasta asteesta noin 10 pakkasteeseen. Lunta oli sopivasti pulkkamäkeen  Loppiaisen jälkeen sää lämpeni useita asteita ja son pysytellyt plussan puolella aivan näihin päiviin saakka. Ja joka päivä on satanut vettä tai räntää, lopputuloksena lumet ovat hävinneet lähes kokonaan.  Vettä on satanut muutamina päivinä todella runsaasti  Kadut ja pellot ovat paljaat, mutta meillä Lahelanrinteessä pihoilla on vielä jonkin verran lunta. Nyt juuri tänään sää on ennusteiden mukaan kääntymässä ja illaksi odotetaan lumisadetta, joka taas huomenna muuttuisi vesisateeeksi. Saa nähdä. Lintujen ruokintapaikalla oli vilinää vuoden alussa, mutta Loppiaisen jälkeen hiljaisempaa  Lintulaudalla on ollut aika hiljaista. Vuodenvaihteen jälkeen talitintit ja sinitiaiset sekä pikkuvarpuset kävivät syömässä aika ahkerasti, mutta...

Amiraali, kuvattu omassa pihassa 30.8.2022 O ma marmatukseni perhosten katoamisesta sai kolautuksen muutama päivä sitten, kun samana päivänä talon puutarhassa leijaili nokkosperhosia, lanttuperhosia ja aivan upea amiraali. Amiraali kävi pihassamme useaan otteeseen ja vihdoin jäi vihdoin maistelemaan jättiverbenan kukkia. Hieno yksilö. Amiraaliperhonen on vaeltaja, joka saapuu Suomeen etelästä alkukesällä. Kesän aikana se pystyy tuottamaan yhden uuden sukupolven ja niiden lukumäärä on yleensä suurempi. Niitä esiintyy heinäkuusta aina lokakuuhun saakka. Amiraali viihtyy parhaiten niityillä ja puutarhoissa sekä maatilojen lähistöllä. Puutarhoissa erityisesti punalatvat, punahatut ja nauhukset kiinnostavat amiraaliperhosia. Meidän pihallamme kosmoskukka ja jättiverbena ovat olleet mieluisia.

   Pajulintu on pieni ja hyvin sirorakenteinen hyönteisiä syövä lintu. Se on aika vaatimattoman näköinen ja perusväriltään harmaa, mutta kuten näissä kuvissa, vatsapuolelta aika kellertävä. Pajulintuja näkee useimmiten pensaikoissa ja metsissä, mutta tällä kertaa pieni parvi, ehkäpä 5-6 lintua lennähti meidän takapihalle. Tosin jo muutamana päivänä aikaismmin pari pajulintua on pyörinyt tontin ympärillä olevassa orapihlaja-aidassa sekä kuusiaidassa, mutta tällä kertaa ne pyrähtelivät pihalla ja omenapuussa. Pajulintu talvehtii trooppisessa Afrikassa ja muuttoaika on juuri nyt menoillaan. Mahdollisesti tämä pieni parvi oli kokoontunut tankkaamaan myöhemmin yöllä käynnistyvään muuttolentoon.