Luontopäiväkirja

Vanhankylän Kartanon historia on niin mielenkiintoinen, että siitä kannattaa kirjoittaa ensin. Vanhankylän kartanon tarina alkaa siitä, kun vänrikki Niilo Laurin poika Siuntiosta sai haltuunsa vuonna 1621 kaksi autioitunutta Vanhankylän tilaa, jotka olivat hänen vaimonsa perintömaita. Hän alkoi voimakkaasti kunnostaa tilaa ja liitti kartanoon muutkin kylän seitsemän taloa. Ansioistaan sotilaana hän sai kuningatar Kristiinalta palkkioksi aatelisarvon Ståhlhana (teräslukko). Kartanonhoidon ohella hän ryhtyi tarmokkaasti ajamaan Tuusulan alueen erottamista Sipoosta omaksi seurakunnakseen. Hanke menestyi ja 1643 perustettiin Tuusulan kappeliseurakunta. Ståhlhanan suku hallitsi kartanoa lähes 200 vuoden ajan. Tila ajautui vaikeuksiin, kun sen omistaja vänrikki Nils Ståhlhane (1713-1805) jätti jälkeen 27 perillistä ja epälukuisan joukon muita jälkeläisiä. Kartanon viereinen rakennus. Kuva vuodelta 2019   Huonokuntoisen kartanon osti 1810 Karl Peter Nyberg. Hän oli ...

V iime talvi oli erittäin haastava monille puutarhan kasveille. Kevät on useamman viikon myöhässä ja monet kasvit vasta touko-kesäkuun vaihteessa heräävät eloon. Ensimmäiset kesän merkit on nähtävissä luumupuun kukinnasta. Luumupuu kukkii jo ennen kuin se saa lehdet ja monasti, niinkuin tänäkin vuonna, luumupuu on täynnä kukkia. Seitsemän-kahdeksan vuotta sitten istutettu luumupuu oli vuosi sitten aivan täynnä kukkia, mutta tänä vuonna kukkia oli tuskin ollenkaan. Muuten puu on oikein hyvänvoivan oloinen ja -näköinen. Luumupuumme oli täydessä loistossaan 18.5. Reilu viikko luumupuun kukinnan jälkeen alkaa omenapuun kukinta. Tänä vuonna puu oli aivan täppösen täynnä kukkia, mutta saa nähdä, paljonko saamme omenia. Omenasato on jäänyt parina viime vuotena aika vaatimattomaksi ja ne omenat, jotka puussa kypsyivät, kärsivät joko muumiotaudista tai sitten olivat täynnä matoja. Mielenkiintoista nähdä, kuinka nyt käy. Sää on ollut aika viileä ja omenankukatkin ovat kauniisti säilyneet puussa ...