Päiväkävely Vanhankylänniemen kartanon luontopolulla

Vanhankylän Kartanon historia on niin mielenkiintoinen, että siitä kannattaa kirjoittaa ensin.

Vanhankylän kartanon tarina alkaa siitä, kun vänrikki Niilo Laurin poika Siuntiosta sai haltuunsa vuonna 1621 kaksi autioitunutta Vanhankylän tilaa, jotka olivat hänen vaimonsa perintömaita. Hän alkoi voimakkaasti kunnostaa tilaa ja liitti kartanoon muutkin kylän seitsemän taloa. Ansioistaan sotilaana hän sai kuningatar Kristiinalta palkkioksi aatelisarvon Ståhlhana (teräslukko).

Kartanonhoidon ohella hän ryhtyi tarmokkaasti ajamaan Tuusulan alueen erottamista Sipoosta omaksi seurakunnakseen. Hanke menestyi ja 1643 perustettiin Tuusulan kappeliseurakunta.

Ståhlhanan suku hallitsi kartanoa lähes 200 vuoden ajan. Tila ajautui vaikeuksiin, kun sen omistaja vänrikki Nils Ståhlhane (1713-1805) jätti jälkeen 27 perillistä ja epälukuisan joukon muita jälkeläisiä.

Kartanon viereinen rakennus. Kuva vuodelta 2019

 

Huonokuntoisen kartanon osti 1810 Karl Peter Nyberg. Hän oli poikamies ja toi tilalle työnjohtajaksi ystävänsä sotakomissaarin Johan Henrik Åströmin. Uusi omistaja ryhtyi tarmokkaasti nostamaan rapistunutta tilaa yhdessä veljensä eversti Gustav Nybergin kanssa. Karl Nyberg testamenttasi tilan veljenpojalleen Fredrik Nybergille tietyin ehdoin. Testamentti sisälsi ehdon siitä, että sotakomissaari Åströmille tuli antaa tiettyjä etuuksia kiitoksena pitkästä palvelusta Vanhankylän kartanossa. Tätä Fredrik Nyberg ei hyväksynyt, repi testamentin, pakkasi tavaransa ja poistui Vanhankylän kartanosta. Karl Nyberg teki uuden testamentin, jonka mukaan kartano siirtyi Åströmille ja hänen perillisilleen. Tilan peri sotakomissaari Johan Åströmin poika merikapteeni Johan Åström. Hän avioitui Sipoon nimismiehen tyttären Wilhelmiina Tallgrenin kanssa. Häitä vietettiin uudessa päärakennuksessa vuonna 1852 (nykyinen Kartanorakennus). Kapteenin kuoltua 1873 tilaa hallitsi leskirouva Wilhelmiina yhdessä tyttäressä Anna Natalian (”Anni-täti”) kanssa vuoteen 1915.

Vanhankylän kartanon pinta-ala oli 1900 luvun alussa noin 2000 hehtaaria. Pääosa rakennuksista sijaitsi myllykalliolla tai päärakennuksen välittömässä läheisyydessä. Rakennuksia oli kaikkiaan lähes 60 ja kartano muodosti omavaraisen yhteisön, jossa oli asukkaita noin 480. Pihapiirin ympärillä oli laaja puutarha, kartanon navetoissa märehti 250 lehmää ja talleissa oli paikat yli 50 hevoselle.

Kartano siirtyi Tuusulan kunnan omistukseen 1949. Järvenpään itsenäistyessä vuonna 1951 kartanokeskus lähiympäristöineen tuli uuden kauppalan puolelle pääosan entisistä kartanon maista jäädessä Tuusulalle.

Tällä hetkellä Kartanossa toimii kahvila/ravintola ja viereisessä aitassa käsityökauppa. Rannassa on sauna ja uimapaikka. Alueella toimii myös Järvenpään kesäteatteri. Campign-alue ja lasten leikkipuisto on myös alueella.  

Luontopolku alkaa Kartanon luota ja kiertää läpi koko Vanhankylänniemen. 

Me kävelimme vain pienen osan Kartanon alueelta pohjoiseen, jossa on mm. kaunis jalopuumetsä, jossa kasvaa paljon vanhoja tammeja. Kävellään ensi kerralla sitten eteläpuoli.

Kartanon pohjoispuolella sijaitsi vielä kymmenen vuotta sitten Järvenpään kaupungin sairaala, jossa hoidettiin pääosin vain vanhuksia. Rakennus purettiin ja sen tilalla on pelkkä hiekkakenttä, jossa kesäisin pidetään usein tivolia.

Luontopolku kulkee Tuusulanjärven rantaviivaa myötäillen ja puiden lomasta järvi näkyy kauniisti.

Alueen puustossa on lähes pelkästään lehtipuita, mikä tekee maiseman runsaaksi ja vihreäksi.